Valokuvaus: painajainen vai positiivinen kokemus?

Minä jos joku juoksen kameraa pakoon. Kamerakammo on totta!

Mulla on vahva uskomus, että minusta ei saa yhtään säädyllistä kuvaa, ja kameran takana onkin paljon turvallisempaa. Kuitenkin mun kaikki kuvat kännykuvat pois lukien ovat ikivanhoja, ja keskustelinkin ystäväni, valokuvaaja Anna-Mari Westin kanssa, josko otettaisiin projekti kuvien uusimiseen. Siitä se sitten käynnistyi. Anna-Mari ihanasti toi osan studiokamoistaan meille ja virittelimme valot ym paikoilleen.

Pääsimme myös kuvaamaan meidän pihametsäämme, luonnossa on niin hyvä. Kun on tuttu kuvaajaa, sitä unohtaa kameran kokonaan. Juttelimme, ja sain positiivista palautetta ja ei tullut sitä pelättyä pakkohymyä, joka ei ole yhtään minun juttuni.

Siinä sitten otettiin eri kuvakulmista kuvia, ja osa onnistui, osa ei. Yläkuvan kännykuva on Mikaelin nappaama kuva, kun valmistauduimme kasvokuviin.

Tarinan opetus on se, että ennakkoluulojamme on hyvä haastaa eikä ajatella asioita liian yksioikoisesti. Ei ole vain yhtä totuutta, vaan kun vähän vaihtaa asennetta, painajaisesta voikin tulla ilon hetki. Joskus siirrämme asioita, kun ne tuntuvat niin hankalilta. Mitä jos vaan tarttusimmekin härkää sarvista ja sanoisimme, yes - olen valmis! Sitä harvoin katsoo itseään sillä silmin peilistä, ja näkee vain sen, minkä ajattelee näkevänsä. Mutta kun vähän ulkopuolinen värittää mielikuvia, sitä voi oikeasti löytää uusia juttuja.

Uudet kuvat on siis loihtinut Anna-Mari West Photography, joka löytyy mm. ihanien Paletin korttien takaa. Olen suurkiitollinen tästä kokemuksesta ja voin lämpimästi suositella asetelmakuvausten lisäksi häntä ammattimaisiin kasvokuvauksiin.