Luovuuden prosessi on matka, joka on tiedostamatonta ja ennalta suunnittelematonta. Se on heittäytymistä, ennakkoluulottomuutta ja omien rajojen venyttämistä. Luovuus tarkoittaa eri asioita meille jokaiselle, ja voimme herätellä luovuutta eri keinoin. Luovuuden menetelmiä on paljon, ja se voi olla mm. taiteesta tanssiin ja kirjoittamiseen, tai muuhun keholliseen ilmaisuun. 

Luovuuden merkityksestä

Itselle yksi luovuuden lähde on taide ja värien työstäminen ja nimenomaan luova taide. Onhan minulla nykyisin sivellin-kammo, jonka tunnistan. Vaikka nuorena harrastin vähän öljyvärimaalausta, sitten se jäi muiden harrastusten alle ja koin, että luovuuteni katosi kokonaan. Vuosi sitten herättelin sitä terapeuttisten menetelmien kautta, joka oli portti taas uuteen luovuuden maailmaan.

Olen nyt pari viikonloppua tutustunut Vedic Artin ihmeelliseen maailmaan prinsiippien kautta upean Anne Kuntsin oppilaana. Se on haastanut minut monella tapaa, pois suorittamisesta, heittäytymisestä valkoisen kanvaasin äärellä työstämään sen hetken tunnetta ohjatuin keinoin. Miltä tuntuu seisoa telineen edessä tyhjä paperi tai canvas-taulu. Se ammottaa tyhjyyttä. Mistä lähden liikkeelle, mikä ohjaa minua eteenpäin. Onko se väri vai muoto, vai liike ja tunne, mikä kumpuaa jostain sisältä alitajunnasta? En tiedä, eikä sitä pidä edes analysoida liikaa. Antaa tulla mitä tulee minusta sisältä! Viikonloppuna parhaita hetkiä koin, kun sain hakea työvälineet luonnosta ja maalasin oikealla puistosta löytyneellä vanhalla sienellä ja oksilla ja kasvien varsilla.

Se on myös haastanut minut olemaan arvioimatta muiden teoksia - etten vaikuta heidän prosessiin omilla mielipiteilläni. Jos kommentoin teosta "upea", saatan keskeyttää toisen keskeneräisyyden matkan kohti jotain muuta. Enhän voi tietää, mitä toisen sivellin on vielä tuottamassa, ja kommentit voivat muuttaa lopputulosta. Eikä se lopputulos ole enää sisältä tullut tuotos, vaan siinä on ulkoista vaikutusta.

Se on myös haastanut minut olemaan arvioimatta muiden teoksia - etten vaikuta heidän prosessiin omilla mielipiteilläni. Jos kommentoin teosta "upea", saatan keskeyttää toisen keskeneräisyyden matkan kohti jotain muuta. Enhän voi tietää, mitä toisen sivellin on vielä tuottamassa, ja kommentit voivat muuttaa lopputulosta. Eikä se lopputulos ole enää sisältä tullut tuotos, vaan siinä on ulkoista vaikutusta.

"Jokainen on nero, mutta jos tuomitset kalan sen kiipeilytaitojen vuoksi, se tuntee koko elämänsä itsensä tyhmäksi."
—Albert Einstein

Kaksi viikonloppua nyt takana, ja matka jatkuu. Mutta hyväksyn, että myös tämä on prosessi, jota ei voi suorittaa. Matka jatkuu, kun sen aika on.